“Jo muutaman vuoden ajan mielenterveyden sairaudet, erityisesti masennus, ovat olleet yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle”, sanoo Peter Peitsalo, coach Työterveyslaitokselta.
Työuupumus on pitkittyneen stressin seurausta, joka voi syntyä esimerkiksi silloin, kun henkilö, joka on innostunut ja kiinnostunut työstään, kohtaa olosuhteita, jotka eivät riittävästi tue häntä.
Kuormituksen kokemus
On tärkeää tunnistaa, että yksi ja sama asia voi vaikuttaa ihmisiin kahdella tavalla: se voi aiheuttaa haitallista kuormitusta ja/tai positiivista/myönteistä kuormitusta.
Haitallinen kuormitus aiheuttaa stressiä, turhautumista, ahdistusta ja henkilö kokee, ettei ehdi tekemään töitä. Hänestä tuntuu, että hän joutuu tekemään työtä vasemmalla kädellä eikä pysty hyödyntämään omaa osaamistaan eikä kehittymään työssä vastaamaan kaikkiin vaatimuksiin.
Myönteinen kuormitus on yleensä positiivista intoa ja työssä virtaamisen kokemusta – ihminen saattaa syventyä työhön niin keskittyneesti, että unohtaa lounaat, työkaverit ja kahvitauot.
Ihmiset suhtautuvat kiireeseen tai työpaineeseen hyvin yksilöllisesti: toinen saattaa nauttia siitä, että on koko ajan toimintaa, aikataulujen takarajat ovat mielessä ja henkilö saa virtaa siitä, että työskentely on aktiivista ja että työllä on sekä suunta että päämäärä.
Toinen saattaa kokea saman tilanteen hyvin ahdistavana, stressaavana ja painostavana. Hän saattaa kokea, ettei voi työskennellä omaan tahtiinsa, vaan hänen ulkopuoleltaan määritellään jatkuvasti vaatimuksia, kuten aikatauluja, työn luonnetta ja laatua.
Lisäksi työjärjestelyt, rakenteet ja prosessit vaikuttavat kokemukseen.
Myös kollegat, työyhteisöt ja verkostot työpaikalla vaikuttavat paljon yksilön ajatteluun.
Jos tiimissä vallitsee tiukka työtilanne, ratkaisevaa voi olla esimerkiksi se, että vaikeista asioista voidaan keskustella ja niitä voidaan käsitellä. Jos tämä ei toimi, sillä on vaikutusta työn tekemiseen ja työn laatuun. Vaikutusta on myös siihen, miten henkilö itse kokee viihtyvyytensä työssään ja kuinka kuormittavana hän työnsä kokee.
Systeeminen näkökulma
Miten henkilö kokee hallitsevansa oman työnsä: Kokeeko hän, että hänellä on riittävästi autonomiaa, vapautta ja mahdollisuutta tehdä työtä omalla tavallaan? Onko hänellä vaikutusmahdollisuuksia työhönsä?
Kolmekymmentäviisi prosenttia asiantuntijoista tekee suhteellisen autonomista työtä, eli heillä on vapaus valita, miten työnsä tekevät. Kuitenkin heidän työnsä luonne voi tarkoittaa, että he ovat riippuvaisia muista ihmisistä ja heidän aikatauluistaan, mikä estää heitä täysin hallitsemasta omaa ajankäyttöään, työtään ja sen toteuttamista. Itse asiassa jopa puolet asiantuntijoista eivät täysin hallitse omaa työtään, vaan ovat sidoksissa muihin.
Lopputuloksen ja onnistumisen kannalta on myös merkitystä työyhteisöllä, saadulla tuella ja yhteenkuuluvuuden tunteella, unohtamatta johtamista ja tehtävien jakamista.
Vaatimukset
Asiantuntijatyössä on tunnistettu useita vaatimustekijöitä, kuten työmäärä, kiire ja aikapaine. Haasteita aiheuttavat myös tehtävien monimutkaistuminen, ristiriitaiset tavoitteet ja tiedon tulva. Henkilöiden tulisi hallita yhä enemmän asioita, ottaa huomioon erilaiset näkökulmat – tämä voi herättää kysymyksen siitä, miten he pystyvät selviytymään kaikista vaatimuksista.
Työvoimavaratutkimukset
Työvoimavara-asioita on tutkittu laajasti. Kaikki ne tekijät, jotka liittyvät autonomiaan, kyvykkyyteen ja yhteenkuuluvuuteen, ovat yleensä voimavaratekijöitä.
Työ 2030 -raportissa korostetaan johtamisen merkitystä työhyvinvoinnille: millaisia odotuksia asetetaan johtajalle ja mitkä ovat hyvän johtajan tunnuspiirteet. Työhyvinvointiin liittyvät asiat, kuten arvostuksen kokeminen ja organisaation käytännöt eri elämäntilanteisiin liittyen, ovat tärkeitä: nuoret työntekijät, pienten lasten vanhemmat, vanhempien iäkkäät hoitoon liittyvät haasteet sekä ikääntyvät työntekijät ja joustavat työajat.
Kokonaisvaltainen tarkastelu
On tärkeää, että organisaatiot kykenevät tarkastelemaan asioita kokonaisvaltaisesti. On tunnistettava työn luonteeseen liittyvät kuormitustekijät, jotka voivat olla fyysisiä tai psykososiaalisia.
Työ saattaa olla hektistä ja sisältää suuria tietomääriä, mutta yhtäkkiä voi ilmetä akuutteja tilanteita, yllättäviä määräaikoja tai muita tekijöitä, jotka asettavat haasteita henkilön toimintakyvylle ja kyvylle käsitellä näitä tilanteita. On tärkeää tunnistaa sekä kuormitusta aiheuttavat että voimavaroja tarjoavat tekijät ja huolehtia palautumisesta.
Siten työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta on olennaista ottaa huomioon psykososiaaliset tekijät, kuten työolosuhteet, työn hallinta, vuorovaikutus työyhteisössä ja johtamiskäytännöt. Lisäksi on tarpeen kiinnittää huomiota työntekijöiden itsensäohjautuvuuteen, kyvykkyyteen ja tunne yhteenkuuluvuudesta. Tämä edellyttää organisaatioilta kokonaisvaltaista lähestymistapaa työhyvinvointiin, jossa otetaan huomioon sekä yksilölliset tarpeet että työympäristön ja työyhteisön vaikutukset.
Tällainen systeeminen näkökulma työhyvinvointiin auttaa organisaatioita luomaan terveellisen ja tuottavan työympäristön, jossa työntekijät voivat kokea hallitsevansa omaa työtään, saada tarvittavaa tukea ja resursseja sekä palautua kuormituksesta.
Coach palautumisen ja työhyvinvoinnin tukena
Coach voi ohjata asiakastaan tunnistamaan ja tunnustamaan, missä työpäivän aikaisista tilanteista ja reaktioista puhutaan. Onko kiire todellista vai opittua ja mitä sillä tarkoitetaan? Se voi olla osin työpaikan kulttuurinen tapa toimia; kuuluu olla kiirettä. Kiireen henki tarttuu työntekijästä toiseen, mutta jokaisen kokemus on erilainen ja siksi sitä on syytä tutkia coachin kanssa.
Coachigissa esimerkiksi kiirettä ja työpaineita pääsee tutkimaan monesta näkökulmasta, jolloin coachattava saa todellisen tilannekuvan.
Coachinissa autetaan coachattavaa asiakasta saavuttamaan tavoitteita, joita asiakkaalla on. Ne voivat liittyä työhön, siviilielämään, ne voivat olla toiveita tai tahtotilaa, vaatimuksia joita asetetaan, suoritustavoitteita että pitäisi toimia jollain tavalla, jotta myynti toteutuu tai halutaan ylipäätään kirkastaa suuntaa johon ollaan menossa.
Mikä on se maailma, mikä on hyvinvoinnin puolella, josta coachingissa tai ydintaidoissa, tämä on se kivijalka, joka varmistaa sen, että tavoitteet voidaan saavuttaa.
Jotta coaching auttaa asiakasta hyvinvoinnin puolelle, hän varmistaa, että asiakkaalla on riittävät psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset toimintaedellytykset. Sen takia hyvinvointia tulee tarkastella riittävän laajasta näkökulmasta niin oman elämän kuin työn hyvinvoinnin sisällä, jotta ne koetaan mielekkäiksi ja merkityksellisiksi.
Kun coachingissa tarkastellaan tavoitteita, voi olla hyvä, että myös hyvinvointipuolta tarkastellaan, jotta coachattava menestyisi työssään ja olisi entistä parempia työssään.
Coachin oma hyvinvointi
Coachien olisi syytä huomioida työn kuormittavuus omassa työssään. Miten huolehtia itsestään niin, että pitkäkestoista kuormitusta ei tule liikaa, ja toimia niin, että pystyy auttamaan asiakkaita?
Coachingiin on sisäänkirjoitettu, että se on tavoitteellista työskentelyä. Ihminen ei voi olla tavoitteellinen, jos peruspaketti ei ole kasassa. Hän voi olla hetken aikaa tavoitteellinen ja tehdä sprinttejä. Mutta työelämässä pärjääminen, viihtyminen ja merkitysellinen elämä, pitkäkestoinen kuormitus tuottaa ongelmia. Coachien on hyvä huomioida työssään nämä neljä asiaa ennen kuin syntyy pitkäkestoista kuormitusta: työn voimavarat, työn kuormitustekijät, akuutit kuormitusreaktiot ja palautuminen.
Coach on auttavainen, empaattinen, kuunteleva, ymmärtäväinen. Työ kuitenkin tuottaa myös kuormitusta. Vaikka coaching on lempeää, kohti tavoitteita kulkemista ja voimavarojen tutkimista, coach kohtaa työssään asiakkaan monenlaisia haasteita, kitkaa, kinaa, pettymyksiä sekä psyykkisiä ja sosiaalisia esteitä, joita hän auttaa käsittelemään.
Myös coachien on pidettävä itsestään huolta, huolehdittava omasta itsetuntemuksesta ja itsemyötätunnosta, itselle tärkeiden asioiden tunnistamisesta ja rajojen asettamisesta, on se sitten työmäärään, uusien tehtävien vastaanottamiseen tai oppimiskykyyn liittyvää.
Coachin on huolehdittava samoista asioista, joista heidän asiakkaidensakin: omasta ajankäytöstä, taloudesta, työkuormasta, sekä koetusta työn mielekkyydestä. Kun työ tuottaa kuormitusta, sitä puretaan mm. liikunnalla, levolla, sparrauksella, mentor- tai vertais-coachingilla tai työnohjauksella. Suomen Coaching-yhdistyksen jäsenillä on mahdollisuus osallistua säännöllisesti vertais-coachingiin.
Coachit saavat energiaa mm. asiakkaan oivalluksista, auttamisesta, ahaa-elämykset ohjattavassa ja itsessä, onnistumisista, myötävaikuttamisesta, yhteydestä asiakkaisiin, ihmisiin ja ystäviin, oppimisesta, vertaistuesta, kohtaamisista ihmisten kanssa, vuorovaikutuksesta, yhdessä oivaltamisesta ja asiakkaan hyvinvoinnin lisääntymisestä.
Peter Peitsalo on kokenut valmentaja, joka on työskennellyt kansainvälisesti yksityisten ja julkisten organisaatioiden parissa. Hän on myös työskennellyt ylimmän johdon tiimien, esimiesten ja erilaisten teemojen parissa, jotka liittyvät johtajuuden kehittämiseen ja tehokkaiden tiimien rakentamiseen. Peter on mm. sertifioitu business ja team coach.
Peter toimii Työterveyslaitoksella toimii valmentajana esihenkilötyön ja johtamisen sekä työhyvinvointia edistävissä koulutuksissa.
Teksti on koostettu Peter Peitsalon puheenvuorosta Suomen Coaching-yhdistyksen jäsentilaisuudessa.
