Robotit eivät voi innostua

Robotit eivät voi innostua

Robotti ajaa autoa, leikkaa nurmea ja pitää jumppatuokioita vanhainkodissa. Robotti voi diagnosoida sairauksia ja toimia aulaopastajana. Vaikka robotti jaksaa painaa töitä kellon ympäri, ja siltä sujuu svengaavasti myös rock and roll, se ei kuitenkaan voi korvata ihmisiä sellaisissa työtehtävissä, joissa pitää hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja monimutkaisiin uusiin tilanteisiin. Ihmisiä tarvitaan tekoälynkin aikana sellaisiin tehtäviin, joissa vaaditaan vanhan pohjalta rakennetun kysymys-vastaus –patteriston ulkopuolelle yltävää keskinäistä vuorovaikutusta ja tunnetaitoja.

On helposti ennustettavissa, että tästä syystä meistä useimmille työ on tulevaisuudessa nykyistä vaativampaa. Automatisaatio hoitaa rutiinitehtävät, mutta jäljelle jäävissä tehtävissä oman työn kehittäminen, yhteistyö ja uuden oppiminen ovat yhä tärkeämpiä. Lähdimme TEKESin 2015–2017 rahoittamassa Leading Passion –tutkimushankkeessa etsimään ratkaisuja siihen, miten tulevaisuuden yhä vaativampaa työtä voidaan johtaa. Keskeiseksi käsitteeksi valitsimme innostuksen. Lähestyimme käsitettä teoreettisesti sisäisen motivaation, työn imun ja työn intohimon kautta – mutta ennen kaikkea halusimme kuulla tutkimushankkeemme yritysten työntekijöiltä, mitä innostus heidän mielestään on ja mikä on sen merkitys työelämässä.

Pääsin kertomaan hankkeemme tuloksista Suomen Coaching-yhdistyksen Coaching Dayssä lokakuussa Helsingissä. Puhuin siitä, että innostusta ei voi ostaa eikä johto voi sitä valuttaa työntekijöille. Innostus rakentuu jokaisessa työntekijässä itsessään eri tavoin eikä sen voimakkuutta voi nähdä päältä päin. Tämän takia hankkeemme suositus on, että esimies voisi ottaa selville, mikä kutakin työntekijää innostaa. Innostus on helppo tuhota, joten innostuksen kulttuurin vaalimiseksi kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, ettei toisten ihmisten innostusta lannisteta. Innostuksen kulttuurin rakentaminen ei ole myöskään pelkästään esimiehen asia, vaan jokainen voi tukea toisen innostusta, puhua siitä yhdessä ja estää innostuksen lamaannuttamista.

Toisin kuin robotti, huomasin tilaisuuden innostuvan vuorovaikutustilanteen vaikuttavan itseeni niin, että sanoin kesken esitystä jotain, jota en ollut ajatellut aiemmin. Puuskahdin innoissani, että innostuksen varaan rakentuva hyvän kehän työkulttuuri on yrityksen menestyksen kannalta yhtä tärkeä kuin varaston kiertonopeus. Näin jälkeenpäin voisin jopa väittää, että se on vielä tärkeämpi. Robotit eivät voi innostua, mutta ihmiset voivat. Innostus mahdollistaa yrityksille tulevaisuuden kannalta tärkeän uudistumisen ja ihmisille matkan työn merkityksellisyyttä kohden.

Kirjoittaja Johanna Vuori on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun yliopettaja ja toimi Leading Passion –hankkeen projektipäällikkönä.



Hankkeen kirja ’Ihan intona – Miten innostusta johdetaan’ on vapaasti ladattavissa 
täältä