Valmentava ote liitetään usein kysymysten esittämiseen. Se on ymmärrettävää, sillä kysymykset ovat yksi näkyvimmistä valmentavan vuorovaikutuksen taidoista. Hyvä kysymys voi pysäyttää, avata ajattelua, auttaa tunnistamaan vaihtoehtoja ja viedä omaa pohdintaa eteenpäin.
Silti valmentava ote ei synny pelkistä kysymyksistä.
Sama kysymys voi tuntua toisessa tilanteessa rakentavalta ja toisessa johdattelevalta, syyttävältä tai mekaaniselta. Ratkaisevaa on se mistä tarkoituksesta, roolista ja suhtautumistavasta käsin kysymys esitetään.
Valmentavan otteen ytimessä on ajattelu- ja suhtautumistapa, jossa toisen ihmisen omaa ajattelua, oppimista, toimijuutta ja vastuullista toimintaa halutaan vahvistaa.
Kysymykset eivät yksin tee vuorovaikutuksesta valmentavaa
Valmentavassa otteessa kysymysten tarkoitus ei ole johdatella, syyttää, etsiä virheitä tai saada toinen hyväksymään kysyjän valmiiksi määrittelemää vastausta.
Tämä on tärkeä ero.
Valmentava kysymys ei ole piilotettu neuvo eikä kuulustelua, vaan tapa avata ajattelua.
Valmentavassa otteessa kysymykset auttavat ihmistä tutkimaan omaa tilannettaan, tunnistamaan vaihtoehtoja ja sanoittamaan sitä, mitä hän tavoittelee, tarvitsee tai pitää olennaisena.
Kysymys voi olla yksinkertainen:
- Mitä tässä tilanteessa on sinun näkökulmastasi olennaista?
- Mitä vaihtoehtoja näet?
- Mitä olet jo kokeillut?
- Mihin voit itse vaikuttaa?
- Mikä olisi seuraava askel?
Kysymysten arvo on siinä, mitä ne mahdollistavat. Hyvä kysymys antaa tilaa ajattelulle eikä muutu välineeksi ohjata toista ennalta päätettyyn suuntaan.
Valmentava ote säilyttää vastuun siellä, missä sen kuuluu olla
Yksi valmentavan otteen keskeinen ajatus on, että vastuu omasta ajattelusta, valinnoista ja toiminnasta säilyy ihmisellä itsellään.
Tämä ei tarkoita, että ihminen jätetään ilman tukea. Se tarkoittaa, että hänen puolestaan ei ajatella, päätetä tai ratkaista silloin, kun hänen omaa ajatteluaan voidaan tukea. Valmentava ote auttaa jäsentämään tilannetta, tutkimaan vaihtoehtoja ja löytämään ratkaisuja, joihin ihminen voi itse sitoutua.
Tässä kuuntelemisen taito on keskeinen. Usein valmentavan otteen vaikein osa on maltti kuunnella vastaus loppuun. Ajattelu tarvitsee tilaa. Kun ihminen pysähtyy miettimään, pieni tai lyhyt hiljaisuus ei välttämättä tarkoita epävarmuutta, vastustusta tai sitä, että keskustelu olisi pysähtynyt. Monesti ajatus tarkentuu ennen kuin ihminen osaa sanoa sen ääneen.
Siksi valmentava ote edellyttää kykyä olla täyttämättä hiljaisuutta liian nopeasti omilla neuvoilla, tulkinnoilla tai uusilla kysymyksillä. Joskus ajattelu syvenee juuri silloin, kun keskustelussa on hetki tilaa. Kysymys “mitä vielä?” voi auttaa ihmistä jatkamaan omaa pohdintaansa, tunnistamaan lisää vaihtoehtoja tai huomaamaan jotakin, mikä ei tullut mieleen ensimmäisen vastauksen kohdalla.
Neuvominen voi joskus olla tarpeellista. Jos toiselta puuttuu tietoa, kokemusta tai selkeä ymmärrys tilanteen reunaehdoista, ohjaaminen tai tiedon antaminen voi olla vastuullisin tapa toimia. Valmentava ote ei siis tarkoita sitä, että neuvoja ei koskaan anneta.
Samalla neuvomiseen liittyy usein riski: neuvo tuo helposti mukaan neuvojan oman mallin, kokemuksen ja ratkaisun. Jos toinen toimii neuvon mukaan, ratkaisun omistajuus voi siirtyä huomaamatta pois häneltä itseltään. Jälkikäteen voi syntyä tilanne, jossa vastuu näyttäytyykin ulkopuolelta tulleena: “Sinähän sanoit, että näin kannattaa tehdä.”
Valmentava ote pyrkii toisenlaiseen suuntaan. Se tukee ihmistä muodostamaan omaa ymmärrystään ja tekemään omia, perusteltuja valintojaan. Kun ratkaisu syntyy ihmisen oman ajattelun kautta, myös sitoutuminen ja vastuu omasta toiminnasta vahvistuvat.
Valmentava ote ei ole neuvomisen vastakohta
Valmentava ote ymmärretään joskus niin, että valmentavasti toimiva ihminen ei koskaan neuvo, ohjaa tai sano suoraan. Tämä on liian kapea tulkinta.
Valmentavaan otteeseen sisältyy ajatus, että ihmisellä on keinot tunnistaa, millainen vuorovaikutus palvelee tilannetta parhaiten.
Joskus paras tapa tukea toista on kysyä ja kuunnella. Joskus paras tapa on antaa tietoa, kertoa reunaehdoista, tehdä päätös tai sanoa selkeästi, mitä seuraavaksi tarvitaan. Erityisesti esihenkilötyössä ja johtamisessa on tärkeä muistaa, että johtamisvastuu säilyy sillä, kenelle se kuuluu.
Valmentava ote edellyttää tilannetajua. Kaikissa tilanteissa ei ole tarkoituksenmukaista kysyä lisää tai odottaa oivallusta. Jos kyse on turvallisuudesta, lainsäädännöstä, selkeistä säännöistä, kriisitilanteesta tai osaamisen puutteesta, tarvitaan muuta kuin valmentavaa keskustelua.
Valmentava ote on ajattelu- ja toimintatapa, jossa valitaan tilanteeseen sopiva tapa tukea ajattelua, oppimista ja etenemistä.
Valmentava ote arjen rooleissa
Valmentavaa otetta voi hyödyntää monissa rooleissa, joissa tarvitaan vuorovaikutusta, yhteistyötä, oppimista ja vastuullista toimintaa.
Se voi näkyä esimerkiksi kollegoiden välisessä keskustelussa, tiimin ongelmanratkaisussa, perehdytyksessä, ohjauksessa, opetuksessa, mentoroinnissa, HR-työssä, asiakastyössä, järjestötoiminnassa tai valmentavassa johtamisessa.
Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että eri rooleissa valmentava ote näyttää erilaiselta. Kollegan, mentorin, opettajan, esihenkilön ja coachin roolit eivät ole samoja. Roolit vaikuttavat siihen, millaista vastuuta, valtaa, luottamuksellisuutta ja päätösvaltaa tilanteessa on.
Erityisesti esihenkilön ja johtajan roolissa tämä on olennaista. Esihenkilö voi käyttää valmentavaa otetta tavoitteiden kirkastamisessa, palautekeskusteluissa, oppimisen tukemisessa ja vastuun vahvistamisessa. Samalla hänen on tunnistettava oma johtamisvastuunsa, päätösvaltansa ja organisaation edustajan rooli.
Valmentava ote ei tee esihenkilöstä työntekijän coachia. Se voi tehdä arjen johtamiskeskusteluista ajattelua ja vastuuta vahvistavia, mutta se ei muuta johtamisen perusroolia.
Valmentava ote ja ammatti-coaching eivät ole sama asia
Valmentava ote hyödyntää coachingista tuttua ajattelua ja vuorovaikutuksen taitoja, mutta se on eri asia kuin ammatti-coaching.
Ammatti-coachingissa coachingin ammattilainen eli coach tukee asiakasta eli coachattavaa erillisessä, tavoitteellisessa, luottamuksellisessa ja sopimuksellisessa prosessissa. Coachingissa roolit, tavoitteet ja työskentelyn raamit sovitaan selkeästi.
Valmentava ote on tapa soveltaa valmentavaa ajattelu- ja toimintatapaa arjen rooleissa ja kohtaamisissa. Sitä voi käyttää ilman, että tilanne on coachingia tai että henkilö toimii coachin roolissa.
Valmentava ote ei myöskään korvaa ammatti-coachingia. Esimerkiksi esihenkilö tai johtaja voi hyödyntää valmentavaa otetta arjen keskusteluissa, mutta hänen on hyvä tunnistaa tilanteet, joissa henkilö hyötyisi erillisestä coaching-prosessista coachingin ammattilaisen kanssa.
Ammatti-coaching tarjoaa sovitun, luottamuksellisen ja tavoitteellisen tilan oman ajattelun, työn, roolin tai kehittymisen tarkasteluun. Valmentava ote puolestaan voi vahvistaa arjen vuorovaikutusta, mutta rooli, rakenne tai käyttötarkoitus on erilainen.
Eettisyys näkyy tarkoituksessa ja tavassa toimia
Eettinen valmentava ote ei ole johdattelua, painostamista tai piilovaikuttamista. Sen tarkoitus on tukea ihmisen omaa ajattelua, oppimista, toimijuutta ja vastuullista toimintaa.
Vastuullinen valmentava ote edellyttää myös oman roolin ja vaikutuksen tunnistamista. Vuorovaikutustilanteessa on tärkeää ymmärtää, milloin kysyjällä on valtaa, päätösvaltaa, arviointivastuuta tai organisaation edustajan rooli. Luottamuksellisuutta, rajoja ja vastuuta tulee tarkastella tilanteen mukaan.
Osa vastuullisuutta on myös oman osaamisen rajojen tunnistaminen. Valmentavaa otetta käyttävän tulee osata huomioida ne tilanteet, jotka kuuluvat toisenlaiselle ammatilliselle tuelle, päätöksenteolle tai sovitulle prosessille. Tarvittaessa ihminen ohjataan tarkoituksenmukaisen tuen piiriin.
Valmentava ote on enemmän kuin taitolista
Valmentava ote voi sisältää kuuntelemista, kysymyksiä, läsnäoloa, palautetta, tavoitteiden kirkastamista, reflektointia, rakentavaa haastamista ja tilannetajua. Nämä ovat tärkeitä taitoja.
Silti yksittäisten taitojen hallinta ei vielä tarkoita valmentavaa otetta. Olennaista on, miten taitoja käytetään yhdessä ja millainen ajattelu- ja suhtautumistapa niiden taustalla on.
Valmentava ote syntyy tavasta kohdata toinen ihminen ajattelevana, oppivana ja vastuullisena toimijana. Se näkyy siinä, ettei toisen omaa ajattelua ohiteta, mutta häntä myös tuetaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Parhaimmillaan valmentava ote vahvistaa ihmisen kykyä ymmärtää omaa tilannettaan, tehdä valintoja, oppia kokemuksistaan ja toimia vastuullisesti.
Siksi valmentava ote on enemmän kuin kysymysten esittämistä. Se on ajattelu- ja toimintatapa, jossa vuorovaikutus rakentuu kunnioitukselle, tilannetajulle ja toisen ihmisen oman ajattelun vahvistamiselle.