Olin helmikuussa 2024 puhumassa Suomen coaching-yhdistyksen tilaisuudessa kehityksestä ja muutoksesta, jotka joskus sekoitetaan. Niitä olisi hyvä hieman erottaa, koska kummallakin on omat prosessinsa ja siksi toimintatavat niissä ovat hyvin erilaisia.
Jos verrataan henkilökohtaista kehitystä henkilökohtaiseen muutokseen, voidaan ajatella, että itsen kehittäminen on kaiken sellaisen parantamista, mitä jo tekee ja osaa ja itsen muuttaminen tämän ylittämistä, eli sellaiseksi tulemista jollainen ei ennen ole ollut.
Kun kehittäminen ei enää riitä
On tilanteita, joissa kehittämällä ei pääse enää eteenpäin, vaan täytyy muuttua. Coachin asiakkaaksi tulee tiiminvetäjä, myyntijohtaja, muu esimies tms. joka on perfektionisti, suorittaja, ylivastuullinen, sivuun jättäytyvä tms. Hän on kehittymistiensä päässä: suorittamisen, vastuullisuuden jne lisääminen ei enää tuo mitään lisää, päinvastoin. Eteenpäin pääsee vain muuttumalla.
Tai kaikkialla kerrataan koko ajan mitä tarvitaan hyvään parisuhteeseen, hyvään johtajuuteen, kuinka neuvottelussa pitää toimia, miten syntyy hyvä coachin / valmentajan ura, kuinka toimien lapsista kasvatetaan terveitä, hyvinvoivia ja elämässä menestyviä ihmisiä ja muuta vastaavaa. Jos tätä tietoa ei voi suoraan omaksua tyyliin ”Ai, en tiennyt kuinka toimien parisuhteesta tulee onnellinen, kuinka hyvä johtaja toimii tai kuinka coachin / valmentajan ura luodaan. Nyt kun tiedän, kaikki on ihan selvää”, sitten ainoa keino päästä sinne on muuttua.
Neuvot eivät riitä – tarvitaan muutos
Wyatt Woodsmall esimerkiksi sanoo, että neuvottelutaito on periaatteessa yksinkertaista, esimerkiksi kovan pelin tai win-win -neuvottelun säännöt. Silti ihmiset, nämä säännöt tietäessäänkään, eivät aina toimi niiden mukaan, koska se saattaa edellyttää omaa henkilökohtaista muutosta. Hyvään parisuhteeseen on olemassa runsaasti hyviä neuvoja, mutta me emme seuraa aina niitäkään, koska myös niiden mukaan toimiminen saattaa edellyttää henkilökohtaista muutosta. Kuinka paljon sama koskee myös muita tärkeitä suhteita, johtamista, coachausta, myyntiä, lasten kasvatusta, opettamista, terapiaa tai omaa uraa?
Valmentajan onnistunut ura – enemmän kuin tietoa ja taitoa
Richard Bolstad on julkaissut kirjan (Create your NLP Career. 2022), jossa on hänen mukaansa kuvattu tarkasti valmentajan onnistuneen uran malli. Jos tuollainen opaskirja toimisi, kaikista sen lukeneista tulisi menestyneitä valmentajia / coacheja, mutta niin ei tapahdu. Onnistuneessa urassa ei ole kyse tiedosta, eikä taidoistakaan kuin marginaalisesti, kyse on siitä millainen on. Jos ei jo olesellainen, joka menestyy valmentajana, kirja ei auta, ja jos on, sitä ei tarvitse lukea.
Kuinka paljon esimerkiksi hyväksi johtajaksi tuleminen (jos ei jo ole) on oman itsen muutosta? Tiedämme, että johtamista ei voi opettaa (tieto, menetelmät, tutkimusten lukeminen eivät tee johtajasta parempaa, eivät muuta häntä), mutta sitä voi oppia. Jos näin on, silloin tärkein asia omalla uralla on oman itsen muutos, laadullinen muutos, toisenlaiseksi muuttuminen, miten ikinä se sanotaankaan.
Muodonmuutoksen voima
Olen mallittanut pitkissä, jopa vuosikymmeniä kestäneissä prosesseissa, juuri niitä ihmisiä, jotka ovat hyviä muutoksen puolella. Keitä he ovat? Opettajia, jotka eivät opeta, ja joiden oppilaat oppivat, vaikka matematiikkaa; terapeutteja, jotka ei eivät ’tee terapiaa’ tms. potilaidensa kanssa ja joiden potilaat paranevat; coacheja, jotka eivät tee mitään ja joiden asiakkaiden tilanteet selkiytyvät usein ihan ennakoimattomilla tavoilla; poliiseja jotka vain tulevat paikalle ja tilanne rauhoittuu; esimiehiä, jotka eivät manageroi tai ’liidaa’, ja joiden tiimit tekevät vuodesta toiseen hyvää tulosta, jne. Heitä löytyy kaikilta alueilta.
Leila meni vakinaisen poissa ollessa sijaistamaan esiteineille matematiikkaa. Tiivistäen hän kysyi ensin, mitä ryhmä oli matikasta oppinut. Sen jälkeen ne, jotka osasivat jotain opettivat sitä niille, jotka eivät vielä osanneet. Muutaman tunnin päästä hänellä oli uusi aihe. ”Kuka osaa laskea tällaisia?” Kaksi tyttöä osasi. Leila pyysi heitä laskemaan pari laskua taululle. Sitten selvitettiin, kuka oli jo ymmärtänyt jujun ja kuka tarvitsi vielä esimerkkejä. Lapset opettivat toisiaan. Matematiikasta tuli tämän luokan lempiaine (ote kirjasta Moderni kokemus)
Silloin kun on kyse oikeasta muutoksesta, isosta tai pienestä, ne tapahtuvat samalla tavalla niin terapiassa kuin coachingissakin, niin pienemmässä kuin suuremmassakin asiassa.
Muutoksessa ei ole kysymys enemmästä, vähemmästä tai jonkin poistamisesta (joka olisi vähentämisen äärimuoto), se on kaikki kehittämistä, vaan muodomuutoksesta. Perhonen käy läpi useita täydellisiä muodonmuutoksia, munasta toukaksi, toukasta koteloksi ja kotelovaiheesta perhoseksi. Esimerkiksi kotelovaiheeseen siirryttäessä toukan ihosta tulee kotelon kuori ja muutenkin toukka käyttää muutoksessaan vain oman kehonsa elementtejä, se ei ota muualta mitään. Toukassa on siis jo kaikki mitä se muodonmuutoksessa perhoseksi tarvitsee. Kukaan ei näe miten muutos kotelon sisällä tapahtuu, muutos tietää itse miten se tapahtuu milloinkin, eli millainen perhonen mistäkin toukasta tulee. Kun perhonen lähtee lentoon, siitä ei näe mitenkään millaisesta toukasta se tuli. Siinä ei ole mitään enemmän / vähemmän tapahtumista, siinä kaikki on toisin koska se oli muodonmuutos.
Kyse on olemisen tavasta
Muutos coachingissa tai terapiassa on periaatteessa samanmuotoinen. Se tapahtuu itsellään, se on aina uutta luova, sen lopputulosta ei voi tietää sen paremmin asiakas kuin coachikaan. Sen vuoksi tavoite sillä tavalla kuin se nykyisin määritellään ei toimi täällä. Asiakas voi aluksi luulla coachin tietävän, mutta jos coachikin kuvittelee, että hänen pitäisin tietää, ollaan suurissa vaikeuksissa. Puhumattakaan, että coach oikeasti luulisi tietävänsä, se olisi täysi umpikija.
Esimerkiksi huonoa itsetuntoa ei voi vähentää, enentään eikä poistaa, se voi vain muuttua toisenlaiseksi 3). Muutos coachingissa on sarja muodonmuutoksia, isommassa asiassa vain pidempi sarja. Tämä sarja on tietenkin kullakin erilainen eikä sitä voi tietää etukäteen: se on yllätys niin coatchille kuin hänen asiakkaalleenkin.
Itsetunto ja muutos – enemmän kuin määrän lisäämistä
Mitä esimerkiksi jatkuvasti muita auttavan (ja itsensä ohittavan) pitäisi tehdä tälle muiden auttamiselle? Ensimmäisenä mieleen lipsahtaa helposti: ”vähentää auttamista ja huomioida itseään enemmän”. Mutta se on mahdotonta. Muiden auttamista ei voi vähentää eikä itse huomioimista voi lisätä, vaan ratkaisu on kummankin muuttuminen toisenlaiseksi, niiden muodonmuutos.
Etukäteen ei voi tietää millaisena muodonmuutoksena tällainen muutos tapahtuu. Se voi olla millainen tahansa ja siksi siinä ei esimerkiksi voi asettaa tavoitetta. Tässä on hieman kuvausta tästä muodonmuutoksesta:
”Huomasi, että tuli paljon tilaa, ihmisten kesken on paljon kaikkea muutakin kuin auttamisen tarvetta ja auttamista. Auttamisen tarve tulee luontevasti, itsellään, milloin kelläkin, se on virtaava asia. Ei tarvitse etsiä autettavia. Iso taakka poistui selästä, siitä tuli vapautuminen ja keveys. Ja huomasi, että auttaminen, silloin kun tarve ilmenee, onkin kaksisuuntaista, eli minäkin voin saada apua, kun minulla on siihen tarve. Koko juttu ikään kuin tasapainottui, kun se (aluksi) oli pakonomaista. Tulee tunne, ettei joka asiaan tarvitse puuttua. Voi odottaa, kunnes joku pyytää apua.” (ote kirjasta Minänäkökulmasta maailmassa läsnäoloon)
Oikea muutos on aina yllätys
Nämä olivat kaikki yllätyksiä, joita ei osannut odottaa sen paremmin asiakas kuin coachikaan. Tämä ei ole jotakin enemmän tai vähemmän, vaan kaikki palikat ovat kokonaan uudessa järjestyksessä. Vaikka asiakas oli tietenkin yrittänyt vähentää muiden auttamista, se ei päätöksellä tai tahdonvoimalla onnistu kuin korkeintaan hetkellisesti. Jos asiat ovat coachauksessa ’paremmin’, se on hyvä, mutta valitettavasti kyse on usein vain normaalista huojunnasta, ’huonommin’ tai ’paremmin’ palaavat molemmat ennalleen.
Jos coaching yrittäisi saada aikaan tällaista muutosta tiedollisesti, esimerkiksi neuvomalla: ”huomaa että auttaminen on kaksisuuntaista, sinäkin voit saada apua” jne, hän jumittaisi tilannetta entista enemmän. Mehän olemme kaikki kokeilleet oikaista näin.
Itsetunto ei ole kappaletavaraa
Otetaan vielä esimerkiksi tuo itsetunto. Kehittämisnäkökulma itsetuntoon vie kummalliseen järjettömyyteen: kun tavoitteena on parempi itsetunto (siis lisää itsetuntoa), niin kuinka paljon, kilo, kuutio vai metri? Mikä on itsetunnon mittayksikkö, ja millä sitä mitataan? Jos mittayksikköä ei voida asettaa, kuten taitaa olla, siitä seuraa, että itsetuntoa ei voi ajatella parempana tai huonompana. Itsetunto ei voi parantua niin, että sitä on enemmän (mitä silloin on enemmän?) eikä huonontua niin, että sitä on vähemmän (mitä silloin on vähemmän?). Siksi voi olla vain erilaisia itsetuntoja, jos ylipäätään halutaan käyttää koko sanaa. Siksi itsetunto ei voi parantua, vaan vain muuttua toisenlaiseksi. Totte Waden on sanonut, että itsetunto ei ole ’kappaletavaraa’, kuitenkin puhumme ja usein toimimmekin kuin se olisi (”kolme kehua lapselle päivässä”).
Juuri se, että erilaisista itsetunnoista käytetään samaa sanaa, kertoo, että itsetunnon muutosta ei ymmärretä laadulliseksi, ei ymmärretä että ’parempi’ on erilainen kuin ’huonompi’. Ne eivät ole samalla skaalalla, vaan kokonaan eri maailmoissa. Periaatteessa niillä pitäisi olla eri nimi, mutta jo tämän sanominen ääneen näyttää kuinka tiukasti ollaan kappaletavarassa: niinpä itsetunnon osalta parempi on meidän ajattelussamme samaa laatua kuin huonompi, parempi on vain enemmän samaa, kun sen pitäisi olla erilainen.
Mallittamisen tulos: kyse ei ole tekemisestä, vaan olemisesta
Olen vuosikymmeniä pitkissä mallitusprosesseissa mallittanut hyviä tuloksia aikaansaavia terapeutteja ja coacheja. He eivät etene tiedollisesti (teoreettisesti), eivät tavoittein eivätkä menetelmin, vaan juuri toisin päin luomalla asiakkaalle tilaa yllä lyhyesti hahmoteltuihin muodonmuutoksiin.
Yllättävä tulos mallituksista oli se, että kyse ei ole siitä, mitä tietää (mikä teoria, mikä koulukunta), mitä osaa (tekniikat) tai mitä tekee (käynnin pituus, käyntimäärät, ulkoiset puitteet), vaikka tietenkin jonkin verran näistäkin, vaan siitä miten on. Tämä olemisen tapa, oleminen, ylittää psykologiaan tai muihin teoreettisiin oppeihin perustuvan tietämisen ja osaamisen. Tarkoitan, että pelkällä psykologialla tai muilla erityistieteillä ei sinne pääse.
Millainen tämä olemisen tapa sitten on? Kun tutkin erään mallini kanssa tätä, selvisi että kyse on sellaisesta olemisen tavasta,
- jossa havaitseminen on suuntautunut kokonaan ulos (oman taustan tunteet tai tulkinnat eivät aktivoidu), ns. NLP:n uptime -tila,
- ja jossa havaitseminen on kohdentamatonta, siis laajaa (ääreisnäössä ja surroundina), joka on tämän meidän tavallisen kohdennetun ja nimeävän havaitsemisemme vastakohta
- ja jossa sisäinen, tilannetta nimeävä, kuvaava ja selittävä puhe on loppunut (sisäinen puhe pitää yllä isoa osaa henkilön maailmankuvasta, niin coachin kuin asiakkaankin, jonka ulkopuolelle on vaikea nähdä niin kauan kuin havaintoja ja kokemuksia nimeävä, kuvaava, arvottava ja selittävä sisäinen puhe jatkuu)
Vaikka tätä voisi sanoa läsnäoloksi, se on paljon enemmän, kokonaan toisenlainen käytännöllinen tietoteria, johon siirryttäessä asiat muuttuvat: ne irtoavat minänäkökulmasta (minänäkökulman tunteista ja tulkinnoista) ja asettuvat suhteeseen kaiken muun kanssa mitä maailmassa on. Näin löytyy kunkin asian ’totuus’ (sen paikka maailman kokonaisuudessa) ja ’arvo’ (sen merkitys tuossa paikassaan). Tällaisessa tilassa voi olla samaan aikaan läsnä ja irti, tai irti ja läsnä. Läsnäolo on liian lattea sana kuvaamaan tätä tilaa, vähintäänkin se on ’superläsnäoloa’, maailmassa läsnäoloa.
Tästä kaikesta on tarkemmin uudessa kirjassani ’Minänäkökulmasta maailmassa läsnäoloon’. Siitä voi ladata näytteen täältä
Kirjoittaja: Veli-Matti Toivonen, YtM psykologi, NLP Trainer’s Trainer, psykoterapeutti
Veli-Matti Toivonen on Suomen johtava NLP-kouluttaja. Hän on kouluttanut useimmat suomalaiset NLP-kouluttajat ja on järjestänyt 55 NLP Practitioner, yli 40 NLP Master ja 25 NLP Trainer koulutusta.
Veli-Matti Toivonen on kirjoittanut useita NLP-kirjoja, mm. NLP Mielikirja (kielestä),Aika muovailuvahana (aikakokemuksista), Tässä suhteessa (vuorovaikutuksesta), Usko tai älä (uskomuksista), Ajatusleikki (ajattelusta), Yrityksen hiljainen osaaminen (hiljaisesta tiedosta ja mallittamisesta), Itsestään ja minätyö (omasta kasvusta) ja Matka toistensa luo (siitä epookkimuutoksesta, johon NLP syntyi työkaluksi) sekä uusimmat kirjat Hiljainen voima shamanistisista mielikuva- ja minätekniikoista sekä Mikä ****:n koutsaus koutsauksesta.
Lisätietoja Veli-Matti Toivosesta tästä